Acorellen liuskalliset karvanpoistovahat

Ärsyttääkö sheivauksen jälkeen nopeasti ilmestyvä sänki, hirvittääkö ajatus epiloinnin aiheuttamasta kivusta tai suhtaudutko skeptisesti vahauksen ja sokeroinnin tuloksiin? Nou hätä, blogin karvanpoisto-osio on pitkään huutanut tyhjyyttään, mutta sen täyttäminen on kuulkaa otettu nyt oikein missioksi, ja täällä on heittäydytty urakalla testaajaksi. Kukapa ei pitäisi silkkisestä tunteesta, mutta kuten tiedämme, ei niiden saaminen tai ylläpito ole simppelein juttu. Varsinkaan jos sen haluaa tehdä mahdollisimman luonnollisesti ja ekologisesti.

Ensimmäisenä lähdin testaamaan Acorellen kylmävahaliuskoja ja sokerointivahaa, joita on tullut hypisteltyä lukuisia kertoja, niiden ollessa saatavilla jopa suuremmissa ruokakaupoissa. Käsitykseni vahauksesta on kesän aikana suorastaan kääntynyt päälaelleen. Siinä missä ennen ajattelin vahauksen olevan supernopea quick fix, mutta karvojen ilmestyvän takaisin luvattua lyhyemmässä ajassa, onkin vahaaminen (tai sen aloittaminen) enemmänkin monivaiheinen projekti, jonka tuloksena saa haaveilemansa silkkisääret ja helpomman jatkon.

Itseäni yllätti tieto siitä, ettei varsinkaan ensimmäisillä vahauskerroilla saa välttämättä kaikkia karvoja irroitettua, vaan vahauskertoja voi tarvita 2-3. Tämä on täysin normaalia ja jopa odotettua. Vahauskertojen väliin suositellaan paria päivää, joten päivää ennen silkkisäärien tarvetta ei kannata aloitella vahaliuskojen käytön opettelua, vaan vahausprokkis kannattaa suosiolla aloittaa esimerkiksi viikkoa ennen juhlia tmv. Kannattaa myös muistaa kuoria iho ennen vahausta, sekä jatkaa säännöllisiä kuorintoja vahauksen jälkeen, jotta uudet karvat pääsisivät kasvamaan normaalisti.

Toinen yllätys oli välittömästi vahauksen jälkeen ilmestyneet, ihon ärsytyksen aiheuttamat punaiset pisteet, jotka kuitenkin lähtivät ensimmäisellä kerralla päivässä, toisella ja kolmannella kerralla jo tunneissa. Yleisiä nekin, joten ei kannata säikähtää, mutta mahdollisuuteen varauduttava ja välttää vahaamista juuri ennen lyhyisiin shortseihin tai hameeseen pukeutumista.

Näissä Acorellen vahatuotteissa tuli mukana todella hyvät ohjeet vahaliuskojen käyttöön, joihin suosittelen jokaista niitä kokeilevaa perehtymään. Lyhkäisyydessään vahaliuskat asetetaan iholle, silitetään/painetaan ihon kasvusuunnan mukaisesti ja revitään yhdellä nopealla vedolla vastakarvaan. Liuskaa vetäessä tulisi muistaa nykäistä nimenomaan ihon suuntaisesti, ei ylöspäin! Hyvä nyrkkisääntö on että liuskan ja ihon väliin jää noin 45 astetta; liian ylös vedetty liuska voi aiheuttaa mustelmia ja on varmasti hankalaa muutenkin.

Kivun osalta voinee puolestaan sanoa, että se on täysin subjektiivista ja riippuu henkilön kipukynnyksestä, sekä karvojen määrästä, karkeudesta, tekniikasta ja jännityksen määrästä. Samoista syistä voi kuitenkin sanoa ensimmäisen kerran olevan kivuliain, sen jälkeen helpottaa kerta kerralta. Itse olen testannut vahaamista säärin ja bikinirajalle, joista säärien vahauksen jälkeen totesin ääneen "tässäkö se oli?", kun taas bikinirajan vahaus kirpaisi enemmän. "AU!":n jälkeen alkoi kuitenkin naurattaa.

Acorellen hypoallergeenisten kylmävahaliuskojen etu on niiden helppous. Liuskoja löytyy valmiiksi eri kokoja (muuta eroa niissä ei ole, vaikka ovatkin nimetty sopivan vartalolle ja kasvoille). Valitse siis kylmävahaliuskat koon mukaan, älä nimen, vaikka ne ovatkin hyvät viitteellisenä ohjeena. Itse olen käyttänyt myös sääriin tiettyihin kohtiin esim. jalkapöydän rajalle bikinirajoille tarkoitettua keskikokoista liuskaa (postinut valikoimista), kun taas bikinirajalle voi tarvita myös kaikista pienimpiä kasvoille tarkoitettuja liuskoja. Kaikissa pakkauksissa mukana tulee pieni lasipullollinen manteliöljyä, jolla vahan jäämät irtoavat ihosta.

Liuskat lämmitetään käsissä, isketään paikoilleen ja nykäistään irti. Helppoa! Karkeimmat karvat lähtivät 2-3 vahauskerralla hieman kohdasta riippuen, kun taas hennoimmat vaaleat karvat olen suosiolla sheivannut. Niihin vahaliuskat eivät ole tarttuneet, ellei niitä päästä kasvamaan huomattavasti pidemmiksi kuin ohjeistettu muutama milli. Vahauksen jälkeen karvat ovat kasvaneet takaisin noin kolmen viikon päästä, ja vahaus noin kerran kuukaudessa on hyvin realistinen rytmi monelle. Ajan myötä väli voi pidentyä ja vahauskierrokset vähentyä yhteen.

Sokerointivaha kestoliuskoineen houkutti minua puolestaan sillä, että yksi pakkaus riittäisi kaikkiin tarkoituksiin, liuskoista kun pystyy leikkaamaan myös pienempiä paloja, ja liuskat voi pestä ja käyttää uudestaan. Täysin luonnollinen, vegaaninen ja hellävarainen sokerointivaha lämmitetään halutessaan vesihauteessa juoksevammaksi (pakko ei ole), levitetään mukana tulevalla spaattelilla iholle, jonka jälkeen liuskoja käytetään tekniikalta kuten kylmävahaliuskojakin. Itse petyin kuitenkin pahasti tämän vahan kanssa, sillä sokerointivaha ei tarttunut omiin säärikarvoihini juuri yhtään, ja lisäksi sokerointivaha imeytyi jostain syystä liuskojen läpi käsiini. Varsin tahmaista touhua.. Vaha lähtee helposti vedellä, mistä pidän.

En oikein tiedä mikä meni vikaan, olen kuitenkin lukenut positiivisiakin kokemuksia ko. tuotteesta. Sopivan hetken tullen aion vielä kokeilla näitä uusiksi, onhan tuo purkki todella riittoisa ja ekologisuussyistä houkuttelevampi ajatus kuin kylmävahaliuskat. Varsinaiseen käyttöön jäivät tällä kertaa kuitenkin vain kylmävahaliuskat. Palaan sokerointivahaan myöhemmin blogissa, mikäli keksin mistä ongelmat johtuivat ja vika olisikin käyttäjässä.

Acorellen kylmävahaliuskat olivat siis hitti, sokerointivaha puolestaan huti (edit: onnistui sittenkin - lue tämä postaus!). Seuraavalla kerralla porrasvaloon pääseekin Acorellen Royal-vaha, jota käytetään täysin ilman liuskoja!

Mitä karvanpoistomenetelmää te suositte?

 Entä mitä olette harkinneet, mutta ette uskaltaneet kokeilla?

Ann-Christine

Acorellen tuotteet saatu Biodellyltä.
Postaus sisältää mainoslinkkejä.