Acorellen sokerointivaha - uusi mahdollisuus

Muistatteko vielä, kun harmittelin Acorellen kestoliuskallisen sokerointivahan toimimattomuutta? Että palaisin asiaan, jos saisinkin sen toimimaan? Tässä sitä ollaan.

Idea vedellä pestävästä sokerointivahasta sekä pestävistä ja uudelleenkäytettävistä vahausliuskoista on kiehtonut minua vuodenpäivät, ellei pitempäänkin. Muistan pyöritelleeni pakkausta käsissäni lukuisat kerrat, kuitenkaan nappaamatta sitä mukaani. Kun lopulta sain mahdollisuuden testata Acorellen karvanpoistotuotteita teki mieli kiljua innosta ja voitte varmasti kuvitella pettymyksen määrän, kun ensimmäiset kokeiluni tällä ekologisemmalla vahalla olivat täysi floppi.

Eipä aikaakaan kun sain vinkin kokeilla vahaa uudestaan siten, että vahaa levitettäisiin aivan minimaalinen määrä iholle, tarkistaa ja vetää spaattelilla ylimääräiset vahat pienellä paineella. Tässä piilisi sokerointivahan salaisuus.

En liioittele sanoessani, että ryntäsin siltä istumalta hakemaan vahaa kylpyhuoneesta.

Ja sehän toimii! Olin siis käyttänyt liikaa vahaa, vaikka yritin levittää sitä ohuesti. Liuskoihin tarttuu näin jopa enemmän karvoja kuin kylmävahaliuskoilla, eikä omatunto soimaa käytettyjä liuskoja poisheittäessä. Lopuksi ei tarvitse läträtä öljyllä, vaan nopea suihku pesee ihon sokerointivahasta puhtaaksi. Yhtä helposti vaha liukenee kestoliuskoista, jotka ovat hetkessä taas kirkkaan valkoiset.

Kätevää kestoliuskoissa on myös se, että niitä voi halutessaan leikata pienemmiksi paloiksi, jolloin hankalimpiinkin kohtiin yltää vaivattomammin. Jopa nilkkojen alue on helpompi vahata hieman pienimmiksi leikatuilla paloilla, bikinirajasta puhumattakaan. Itse kaipaisin hieman useampaa liuskaa käyttöön, sillä en näilläkään pysty käyttämään samaa liuskaa montaa kertaa, mutta ongelmahan ratkeaa itsestään viimeistään toisen purkin kohdalla, liuskamäärän tuplaantuessa. "Harmi" vain, että sokerointivaha on sen verran riittoisaa, että tässä voi vierähtää tovi...

Kestoliuskojen säilytys onkin sitten oma episodinsa, sillä rullalle käärityt ja ponnarilla kiinnitetyt liuskat eivät ole käytettävyydeltään helpoimmasta päästä seuraavalla vahauskerralla. Näille kannattaakin omistaa oma pieni rasiansa, etteivät laatikoissa ympäri pyörivät liuskat kerää pölyä ja kiristä hermoja. Helpoimmalla pääset kun muistat säästää myyntipakkauksen, mutta mikä tahansa pakastusrasia tai vanha jäätelöpurkki ajaa asian. Itse valitsin tarkoitukseen Granitin pinottavat säilytysrasiat (joihin sujahtaa muuten näppärästi myös kaikki näytepussit ja sälämeikitkin).

Vika ei siis ollutkaan tällä kertaa tuotteessa, vaan uupuneessa tekniikassa. Kiitos sinulle, joka tästä minulle vinkkasit! Huippua, että mekin saamme oppia teiltä uutta. Toivottavasti joku muukin saa tästä apua, hienosäätöä käyttöön tai rohkaisun kokeilla kestoliuskallista sokerointivahaa. Kannattaa myös lukea aiempi vahausta laajemmin käsittelevä postaus täältä, mikäli jatkuva sängen kanssa tappelu kyllästyttää.

Ann-Christine

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Vaha saatu testiin.