Zero waste - miten ja miksi? Haastattelussa Julia.

Seison Kauppatorin laidalla kameraani hypistellen, kun bongaan tien toisella puolen tutut hymyilevät kasvot. Nämä iloiset kasvot ovat Julian, zero waste -elämäntapaa noudattavan turkulaisen nuoren maailmanparantajan, johon olen saanut kunnian tutustua kymmenisen vuotta takaperin. Tänään hän on luvannut viedä minut mukaansa ruokaostoksille, sekä kertoa minulle mistä zero waste -filosofiassa on oikein kyse ja miten se käytännössä toteutetaan.

Se, että Juliasta tuli zero waste -ilmiön kannattaja, ei liene kennellekään Julian lähipiiristä suoranainen yllätys. Jo ala-asteikäisenä Julia alkoi kantaa huolta ympäristöstä ja kiinnostus ilmastokysymyksistä on seurannut hänen mukanaan tähän päivään asti. Jo tovin ympäristöystävällisestä elämisestä kirjoittaneena Grön i Åbo -blogissaan, törmäsi Julia zero wasteen jo pari vuotta takaperin Lauren Singerin tunnetussa Trash is for Tossers -blogissa (johon muuten ehdottomasti kannattaa tutustua!), mutta aika ei ollut kypsä muutokselle ennen viime vuoden kevättä, jolloin Julia aloitti aktiivisen zero waste -elämäntavan. Nyt tuosta suuresta päätöksestä on vuosi, jonka aikana Julia on paitsi karsinut elämästään lähes kaiken roskan myös onnistunut levittämään ihailtavissa määrin sanomaa zero wastesta muillekin.

Suuret elämäntaparempat ovat aina haastavia ja kuten arvata saattaa, vaati zero wasten toteutus myös jonkin verran ennakkovalmisteluja. Joitain Julian luettelemia alkuhankintoja olivat esimerkiksi kestorätit siivoukseen, puuvillaiset pussit esim. hedelmille, sekä aineksia joihinkin diy-kosmetiikkatuotteisiin. Muuten Julia on toiminut todella fiksusti ja hankkinut näitä tarkempia kriteereita täyttäviä tavaroita (kuten hammasharja, tiskiharja jne) sitä mukaa, kun niiden vaihto on tullut ajankohtaiseksi.

Zero waste -noudattajalle ihanteellinen ruoanostopaikka on tietenkin torit, minkä vuoksi mekin suuntasimme tänään Turun Kauppatorille. Torilta löytyy paljon muovipakkauksettomia ruokia ja täällä välttää myös punnituksen hintalaput. Tarkkana on kuitenkin oltava, sillä yllättävän moni kasvis tai hedelmä myydään lähes aina muoviin käärittynä. Julia kertoikin kokeneensa ruokapuolen zero waste -elämäntavan haastavimmaksi osa-alueeksi, sekä asiaksi, jossa hän on joutunut joustamaan eniten. Esimerkkinä Julia mainitsee luomuruoan, joka yllättävää kyllä myydään paljon useammin muoviin käärittynä, kuin ei-luomu toverinsa.

Muuten ja yleisesti ottaen Julia on kuitenkin kokenut zero waste -elämäntavan pelkästään positiiviseksi ja antoisaksi muutokseksi, joka ei vaadi ylimääräistä aikaa eikä rahaa, eikä ole edes vaikeaa. Kun tietää elävänsä mahdollisimman tarkkaan omien arvojensa mukaisesti ja tekevänsä oikein, on siitä tuleva olotila äärimmäisen palkitseva ja huojentava. Zero wasteaaminen on myös Julian mukaan hauskaa ja tuonut mukanaan paljon kivaa puuhaa ja kikkoja. Esimerkiksi porkkanan tyvipaloista pystyy kasvattamaan uusia syötäviä naatteja. Voitakin pystyy tekemään itse, aivan kuten tuttu varoitus kertoo, vispaamalla kermaa tarpeeksi kauan.

Kierrätettävät pakkaukset ovat siis ihan ok kuten kerma-voi-kikasta voi päätellä, vaikka parempi vaihtoehto onkin aina välttää kaikenlaista "roskaa" ja turhaa kuluttamista. Aivan mainion esimerkin Julia jakaakin kanssani torilla, basilikapurkkia innokkaana heilutellen; torimyyjät ottavat ilomielen vastaan vanhojen yrttien muoviruukkuja uusiokäyttöön. Tämä kyseinen basilika oli myös zero waste -ystävällinen, sillä se myytiin poikkeuksellisesti ilman ylimääräistä muovikäärettä. Päivän suurin löytö!

Pakkauspulman vuoksi Julia on kuitenkin joutunut luopumaan muutamasta asiasta, kuten kaikesta prosessoidusta ruoasta ja esimerkiksi tietyistä jäätelöistä ja suklaista, mikä on loppujen lopuksi pelkästään positiivista naurahtaa Julia. Suurimmaksi pulmaksi hän mainitsee sen sijaan WC-paperin, jota ei myydä Suomessa muuten kuin muovipussukassa. Tämän suhteen Julia ja hänen poikaystävänsä (joka ei noudata zero wastea) ovat sopineet pienen diilin, jonka mukaan poikaystävä ostaa WC-paperit, joita Juliakin käyttää, mutta poikaystävä lupautuu käyttämään WC-paperipussin roskapussina. Paperipakkauksessa myytävää WC-paperia Julia kaipaakin todella kovasti Suomeenkin myyntiin.

Kosmetiikkaa Julia yrittää valmistaa mahdollisimman paljon itse yksinkertaisista raaka-aineista. Esimerkiksi käyttökelpoisen hammastahnan Julia sekoittaa kookosöljystä ja ruokasoodasta pieneen lasipurkkiin ja kosteusvoiteetkin tekee helposti itse. Suurimmaksi kosmetiikkahaasteeksi Julia on kokenut, yllätys yllätys, ripsivärin. Tämän tuskan jaamme niin kanssasi Julia! Parhaana vaihtoehtona valmismeikeistä Julia on pitänyt tähän mennessä Bohoa, joka käyttää pakkauksissa kierrätettyjä ja kierrätettäviä materiaaleja.

Ripsiväriä ei kuulemma kannaa valmistaa itse (nostamme hattua, Julia oli tätäkin kokeillut huonolla menestyksellä), mutta parhaana vinkkinä Julia halusi jakaa biojätteiden säilyttämisen jääkaapissa tai pakastimessa. Näin ruoantähteet säilyvät freesinä ja hajuttomana, kunnes biojätteet on aika kiikuttaa taloyhtiön (tai omaan) kompostiin/biojätelajitteluun. Jotkut saattavat pitää tätä ensiajatuksena omituisena, mutta tapa on oikeastaan nero, ruokien hyvin nopeasti pilaantuessa huoneenlämmössä. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin aika harva jaksaa kiikuttaa pieniä määriä ruantähteitä päivittäin lajiteltavaksi, eikö vain? Kiitämme siis hurjan hyvästä neuvosta!

Entäs ne kierrätykseen sopimattomat jätteet sitten? Niiden suhteen Julian tavoite tälle vuodelle on mahduttaa kaikki vuoden roskat yhteen lasipurkkiin Lauren Singerin tavoin. Vaikka roskat voisi hyvin heittää pois, on Julian mielestä hyvä tapa säilyttää roskat konkreettisena välineenä havainnollistaa jätteittensä määrä. Tällä hetkellä Julia on pysynyt tavoitteessaan, sillä kolmasosan vuodesta kuluneena roskat täyttävät yhteen painettuna lasipurkista kolmasosan.

Vaikka zero wastessa tavoitteena on äärimmäisen pieni jätteiden muodostaminen ja kulutuksen vähentäminen, voi elämäntavasta ammentaa paljon arkeen kuin arkeen elämäntyylistä riippumatta. Tietoisella kuluttamisella ja paremmilla valinnoilla pakkausten suhteen (muovin välttäminen kierrätettävien pakkausten rinnalla) sekä mahdollisimman tarkka jätteiden kierrätys vie jo pitkälle. Vaikka tavoitteena ei olisikaan jätteiden mahduttaminen lasipurkkiin, voi jätteidensä määrää onnistua pienentämään merkittävästi, esimerkisi perheellisenä muutamasta roskapussista yhteen viikossa, tai siitä yhteen kuukaudessa. Vaikutus on vuositasolla käsittämätön!

Kiitos tuhannesti Julialle henkilökohtaisesta opastuksesta ja elämäntapansa jakamisesta meille. Minä sain henkilökohtaisesti tästä aivan uutta tarmoa miettiä kulutustottumuksiani ja olo on ollut juttutuokion jälkeen suorastaan inspiroitunut. Toivottavasti tästä on teillekin yhtä suurta iloa!

Lisää Julian arjesta ja zero wastesta voi lukea Julian Grön i Åbo -blogista (tekstit myös englanniksi) tai katsoa Yle Areenasta Efter Nio -jaksosta, jossa Julia oli mukana joulukuussa. Jos mieltäsi jäi askarruttamaan jokin, voi kysymyksiä heittää myös meidän kommenttiboksiin, niin huikkailen Julialle suoraan.

Mitä ajatuksia zero waste herättää teissä?

Ann-Christine