Mitä kosmetiikasta kannattaa maksaa?

Tänään tartun yhteen isoimmista luonnonkosmetiikkaan liittyvistä asioista, joita pyörittelen toistuvasti mielessäni ja joka vaikuttaisi kiinnostavan myös teitä instagram kyselyni perusteella, aihe kun pingahti välittömästi kysytyimmäksi. Ymmärrän sen täysin! Some ja etenkin luonnonkosmetiikkaan keskittyvät kanavat nostavat herkästi, ja syystäkin, esille tuotteiden aktiiviaineita, miten mikäkin tuote on toistaan parempi ja millaisia vaikutuksia tuotteilla on ihoon. En kuitenkaan usko olevani kovin väärässä väittäessäni, että kosmetiikan käyttäjälle muodostuu tästä kaikesta tohinasta pieni suoritus- tai onnistumispaine. Pitäisi olla suurta ja mahtavaa, jotta se kelpaisi ja olisi yleisesti hyväksyttävää.

On sanomattakin selvää, että tuotteiden sisällöt poikkeavat paljon toisistaan, eikä laadukkaan kosmetiikkatuotteen tunnistaminen ole helppoa. Mutta sitäkin monimutkaisempaa ja mielenkiintoisempaa aiheesta tulee, kun kysytään, onko tuote hintansa arvoinen? Kuinka paljon tuotteesta tulee suurinpiirtein maksaa, jotta se olisi oikeasti hyvä ? Kannattaako juuri minun ostaa juuri tämä tuote? Onko tehokkaampi tuote aina parempi valinta?

Itselleen sopivan hinta- ja laatutason löytäminen

Saattaa kuulostaa hieman kliseiseltä, mutta se, mitä kukin kosmetiikkatuotteestaan on valmis maksamaan on jokaisen henkilökohtainen asia, johon vaikuttaa paitsi oman ihon tarpeet, myös taloudellinen tilanne. Minulta on kysytty lukemattomia kertoja, että onko hyvin edullisesta sarjasta X mihinkään ja vastaan aina, että joillekin ne riittävät vallan mainiosti, kun taas joillakin on niin paljon vaativampi tai rakenteellisesti vajaalla toimiva iho, ettei ko. tuotteiden kanssa kannata tuskailla turhaan. Tehoton tuote valuu kirjaimellisesti viemäriin, ja vaikka hinta olisikin ollut huokea, on se tyystiin hukkaan heitetty, ellei se täytä tarpeitasi. Kokonaiskustannukset nousevat lukuisten hieman liian pliisujen tuotteiden kanssa helposti samalle tasolle, kuin jos panostaisi harvempaan, toimivaan tuotteeseen. Yhtälailla tulee huomioida, että vähällä pärjäävän ihon kanssa on hyvin pitkälle turhaa hifistellä - iho saattaa jopa ärtyä ylihoitamisesta. Siis jos ihosi on vähällä pärjäävää laatua, ilakoi syystä ja pitäydy yksinkertaisessa!

Toinen tärkeä aspekti on olla realistinen sen suhteen, mihin oikeasti on varaa. Sanon tämän kaikella rakkaudella sekä aikoinaan perheellisen opiskelijan kokemuksella. Rahat tulee sijoittaa sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Kosmetiikka on kuitenkin loppupeleissä vain kosmetiikkaa, ja ihon hyvinvointia voi tukea myös muilla keinoin sisäisesti, esimerkiksi panostamalla ruokavalioon ja henkiseen hyvinvointiin. Ihoa kuormittaviin korkeisiin stressitasoihin voi vaikuttaa tehokkaasti tietoisen läsnäolon ja rentoutusharjoitusten avulla - ihan ilmaiseksi. Kannustan käyttämään näitä menetelmiä muutenkin ja hoitamaan kehoaan kokonaisvaltaisesti, mutta etenkin silloin, jos puntaroit mihin sen ylimääräisen kympin tai kahden käyttäisit.

Näiden kahden eri osa-alueen välisen suhteen ratkaiseminen ei olekaan yksinkertaisin asia. Jos et oikein tiedä, miten sinun kannattaisi toimia tai miten löytäisit näille omassa arjessasi hyvän tasapainon, suosittelen ottamaan askeleen taaksepäin ja miettimään rauhassa kokonaisuutta. Tunnustele ja toimi fiiliksen mukaan.

Mistä kosmetiikkatuotteen hinta muodostuu?

Hyvän hinta-laatusuhteen tunnistaminen ei ole helppoa, sillä tuotteen kuin tuotteen hinta muodostuu niin paljon muustakin, kuin pelkistä raaka-aineista. Ymmärtääkseen, mistä tuotteessa oikeastaan maksaa, tulisi siksi huomioida muutakin, kuin pelkkä inci-lista ja pakkaus.

Tämä menee nyt valitettavasti hieman tylsästi mikrotaloustieteisiin, mutta yritän pitää tämän mahdollisimman yksinkertaisena. Yrityksen hinnoitellessa tuotteita, huomioidaan tietenkin välittömien valmistuskustannusten (raaka-aineet, pakkaukset ym.) lisäksi yrityksen muut kulut, kuten vuokrat, palkat, markkinointi, kuljetukset, verot, tavoiteltu voitto etc. Etenkin luonnonkosmetiikassa on varsin yleistä, että yritys haluaa vaikuttaa tuotteen hintaan, suuntaan tai toiseen, tekemällä periaatteesta päätöksiä olla panostamatta markkinointiin, jättämällä ulkopakkauksia pois, valitsemalla kestäviä materiaaleja ja luomuainesosia tai osallistumalla hyväntekeväisyysprojekteihin. Näin kokonaiskustannukset muuttuvat ja vaikuttavat lopulliseen tuotteen hintaan.

Kattaakseen kaikki kulunsa, laskevat yritykset tuotteen kustannusten päälle siis tietyn katteen, joka vaihtelee suurestikin alasta ja tuotteesta riippuen, mutta tavallisimmin 40-60%. Heitetään siis hyvin yksinkertaiseksi esimerkiksi, että myydessäni tekemäni huulivoiteen, jonka valmistaminen on maksanut minulle 3 euroa, myyn sen eteenpäin 6 eurolla.

Monimutkaista ja mielenkiintoistakin tästä tekee kuitenkin se, että äärimmäisen harvassa tapauksessa tuote liikkuu suoraan valmistajalta kuluttajalle, vaan ketjusta löytyy monia välikäsiä, esimerkiksi maahantuojan ja jälleenmyyjän muodossa. Jokainen tuotteen myyntiketjuun sijoittuva yritys lisää tuotteen hintaan oman katteensa, joka loppujen lopuksi moninkertaistaa alkuperäiset valmistuskustannukset. Esimerkiksi minun 3 euron huulivoide, maksaisi tällaisen maahantuojan ja jälleenmyyjän 50 % katteet huomioon ottavassa ketjussa kuluttajalle 24e.

Nyt päästään siihen osioon, joka kiehtoo minua kaikista eniten. Jos minä saisin nipistettyä valmistuskustannuksista 1 euron pois, näkyisi tuo lopullisessa jälleenmyyntihinnassa (hyvin mutkat suoriksi vedettynä) siten että tuote maksaisi kuluttajalle asti päästyään vain 16e. Yhtälailla, jos haluankin panostaa tuotteen valmistukseen euron enemmän, maksaisi huulivoide lopulta 32e. Haluan painottaa, että juuri tämä laskukaava ei päde jokaiseen tuotteeseen, mutta periaate pysyy. Tuotteen valmistuskustannukset ovat murto-osan siitä mitä tuote kaupassa maksaa ja pieni hintaero jakeluketjun alussa moninkertaistuu jälleenmyyntihintaan.

Käytännössä tämä on syy siihen miksei 5 euron tuotteen raaka-aineet yleensä ole kovin kummoisia. Raaka-aineiden osuus on aivan minimaalisen pieni. Tai pohtiessasi 20 ja 40 euron hintaisten tuotteiden välillä, kannattaa huomioida, ettei niiden välinen hintaero tule kokonaisuudessaan suoraan tuotteiden raaka-aineista, jos ollenkaan. Panostamalla 20e lisää saat ehkä jokusen euron arvokkaammista raaka-aineista tehdyn tuotteen, mutta maksat myös muita lisääntyneitä kuluja ja katteita. Tämä on syy siihen, miksi mitä kalliimpiin tuotteisiin liikutaan, käy monen mielestä yhä vaikeammaksi saada rahoilleen vastinetta. Ero 40 ja 70 euron tuotteissa ei välttämättä ole käytössä järisyttävä tai yhtä suuri kuin vaikka 10 ja 40 euron tuotteita verratessa.

Se hintahaitari, jossa kukin tuntee hinnan ja vastineen kohtaavan parhaalla mahdollisella tavalla, on tietenkin yksilöllistä. Minun mielestäni optimaalisimmat hinta-laatusuhteet löytää useimmiten noin 30-40 euron tuotteista, mutta poikkeuksia löytyy suuntaan ja toiseen, sekä tietenkin myös kyseisen hintaluokan sisällä. Uskon kuitenkin, että tämän hintaluokan tuotteissa on saatu nostettua raaka-aineiden yms laatua selkeästi paremmalle tasolle, mutta kerääntyneet katteet eivät ole vielä räjäyttäneet lopullista hintaa kohtuuttomasti.

Onko tehokkaampi aina parempi?

Paljon puhutaan siitä, miten tunnistaa mahdollisimman laadukas kosmetiikka tai miten tietyt merkit ovat niin tehokkaita ja parhaita ikinä. Nämä ovatkin hyviä aiheita, joille on paikkansa. Ratkeamattomia iho-ongelmia kohdatessa on tärkeää voida tunnistaa, mikä tuote voisi toimia paremmin kuin entinen tai mikä tuote mahdollisesti kannattaisi laittaa vaihtoon. Jokainen haluaa tietää, onko tuote lähtökohtaisesti potentiaalinen, hintansa arvoinen tai vain taitavasti brändätty kaunis pullo, jonka sisältö jättää toivomisen varaa.

Mahdollisimman tehokkaan ja aktiiviainerikkaan tuotteen metsästys on kuitenkin ajanhukkaa, elleivät tehot kohtaa oman ihon tarpeiden kanssa. Tekstin ensimmäiseen osioon viitaten, emme me kaikki todellakaan tarvitse saman tason tuotteita, eikä runsas aktiiviainepitoisuus takaa kaikille huikean hyvää lopputulosta. Liian aktivoivista tuotteista klassinen ja aina yhtä hyvä esimerkki on anti-age tuotteiden käyttäminen liian nuorena. Liian voimakkaasti aktivoivat ja uudistavat raaka-aineet saavat ihon käymään ylikierroksilla, mikä näyttäytyy esimerkiksi punoituksena ja epäpuhtauksina. Joskus ihonhoitotuotteet lyövät yli ja heittävät vain ojasta allikkoon.

Ilmiö ei koske pelkästään anti-age tuotteiden käyttöä liian nuorena, vaan yleisesti liian aktivoivien tai liian monien tuotteiden käyttöä suhteessa oman ihon tarpeisiin, jolloin iho reagoi vaihtelevilla oireilla, kuten epäpuhtauksilla, kuivumalla, rypistymällä tai muodostamalla pigmentaatioita. Samalla tavalla iho saattaa säikähtää, kun ihonhoitorutiiniin heitetään kerralla monta uutta tuotetta.

Tämä tuskin yllättää ketään, mutta kosmetiikkaa valitaessa tärkeintä on vastata ihon tarpeisiin siten, että lopputulos on tasapainossa.

Mitä ihonhoidolla oikeastaan tavoitellaan?

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi oikeastaan hoidat ihoasi kuten hoidat? Onko ihonhoito sinulle pakollinen paha vai onko se rauhoittavaa hemmottelua? Mitä se antaa sinulle? Onko sinulla iho-ongelmia, joihin tarvitset helpotusta voidaksesi hyvin vai tavoitteletko jotain saavuttamatonta ihannetta? Teetkö niin itsesi vuoksi vai koska niin kuuluu tehdä ?

Hipaisin aihetta bloggaamisen eettisyyttä ja läpinäkyvyyttä käsittelevässä postauksessa mainitsemalla, että vaikka kosmetiikka on hyvin pitkälle pinnallista, on siinä myös muita puolia. On tervettä pohtia ja tiedostaa omat motiivinsa ihonhoidolle, sekä miten kestävää ja tarpeellista se on pitkässä juoksussa. On täysin eri asia juosta epätoivoisesti ulkonäköpaineiden aiheuttamien epärealististen mielikuvien perässä, kuin tuoda välttämätöntä helpostusta fyysisestikin pahalta tuntuvalle iho-ongelmalle. Näiden väliin mahtuu lisäksi lukemattomia harmaan sävyjä.

Omalta kohdaltani voin kertoa esimerkkinä, että poden toisinaan huonoa omatuntoa siitä, että kulutan keskivertoihmiseen nähden runsahkosti kosmetiikkaa ja todennäköisesti kannustan muitakin siihen puhumalla aiheesta julkisesti (vaikka tälläkin on puolensa). Pyrin nappaamaan kiinni jokaisesta tällaisesta ajatuksesta ja noina hetkinä muistuttamaan itseäni ajoista, jolloin olin tulla hulluksi kasvojen sietämättömän atooppisuuteen liittyvän kutinan kanssa, halkeilevasta käsien ihosta ja niihin liittyvästä stressikierteestä, joista minun ei tarvitse enää kärsiä. Samalla tiedostan täysin tiettyjä omia kipupisteitäni, joilta yritän herkästi suojautua ulkoisella laittautumisella, ja joiden prosessoiminen on tosiasiassa tärkeämpää kuin kestämättömiin selviytymiskeinoihin turvautuminen. 

Itsensä toisinaan jopa raadollisen rehellinen tarkastelu auttaa ymmärtämään, mitä oikeastaan tekee ja miksi, sekä tärkeimpänä, haluaako sitä tehdä jatkossakin? Onko kaikelle tälle lätkäisty hintalappu todella maksamisen arvoinen? Voisiko osan näistä tarpeista täyttää muilla tavoin? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta.

Lopuksi haluan vielä todeta, että jokainen tekee ja tuleekin tehdä omat päätöksensä mitä tulee kulutustottumuksiin. Aihe on kuitenkin niin moninainen, että siitä kannattaa puhua avoimesti, sekä tarkastella monelta kantilta, sillä moni hintoihin vaikuttava tekijä on meille tavallisille tallaajille jonkin asteinen mysteeri. Mitään yhtä ja oikeaa vastausta ei ole siihen, mihin kenenkin kannattaa ja tulisi rahansa käyttää, mutta tärkeää on, että hän halutessaan tietää miksi näin tekee. Joku haluaa panostaa omaan hemmotteluunsa, joku haluaa hoitaa iho-ongelmaansa mahdollisimman tehokkaasti ja joku haluaa nyt vain pestä naamansa pitkän päivän päätteeksi. Se on kaikki okei.

Jos aihe kolahti ja haluat kuulla lisää luonnonkosmetiikasta ja luonnollisesta kauneudesta, näihin ajatuksiin perustuen, jääthän ihmeessä seuraamaan Luonnonkaunista jatkossakin! Löydät Luonnonkauniin paitsi tältä sivustolta, myös Facebookista ja Instagramista. Ihan parasta, että olet täällä ♥

Mitä ja mistä sinä olet valmis maksamaan?
Mikä tekee hyvän hinta-laatusuhteen?