Hei sinä siinä, Luonnonkaunis-ystäväni! Toivottavasti sinulla menee hyvin ja että viikonloppu on sujunut hienosti. Tänään on minulle tärkeä päivä, sillä tässä ja nyt julkaisen ensimmäisen tekstini tälle sivustolle, mikä tietysti pikkasen jännittää! Mietin pitkään millä aloittaisin tällaisen uuden työn, millainen teksti sopisi parhaiten uuden henkilön julkaisemana sivustoilla, jota moni on jo seurannut vuosia. Ja sitten keksin, haluan kirjoittaa teille eräästä suuresta unelmastani, joka monin tavoin on myös osa sitä mitä teen työkseni, nimittäin ympäristön suojeleminen. Katsotaan mistä on kyse!
Minä olen siis Julia Degerth, 26-vuotias turkulainen. Yritän elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja vaikka ekoteot toki itsessään ovat tärkeitä, niistä puhuminen on mielestäni vielä tärkeämpää. Tästä syntyi vuonna 2015 idea omaan blogiini Grön i Åbo ja myös sen takia kirjoitan teille tänään.
Jos haluat lukea lisää minusta, löydät koko esittelyni täältä!
Vuonna 2018 päätin lopettaa lentämisen. Olin mielettömän kokenut lentolippujen ostaja siihen aikaan, sillä olin jostain syystä sulkenut silmäni lentojen aiheuttamista päästöistä ja yrittänyt olla ajattelematta niitä. Olen käynyt Filippiineillä, Meksikossa, USA:ssa, Singaporessa ja monesti myös Englannissa siskoni perheen luona. Kun rakastaa matkailua, voi ajatus lentämättömyydestä tuntua todella vaikealta, enkä itsekään ymmärtänyt miten ihmeessä pääsisin toiseen maahan lentämättä. Ajattelin sen olevan mahdotonta, kun asuu Suomessa. Ja jos lopettaisin lentämisen, pystyisinkö matkailua rakastavana ihmisenä enää ikinä nauttimaan elämästä täysin?
Tällaisia ajatuksia pyöri päässäni monta päivää, viikkoa.. ehkä kuukautta. Onko elämä ohi kun lentäminen omalta osalta loppuu? Näin jälkeenpäin ajateltuna, tekevät nuo ajatukset lopputulemasta erityisen mielenkiintoisen. Matkailu ei nimittäin ole hävinnyt elämästäni. Päinvastoin, oikeastaan. Matkailusta on tullut entistä hauskempaa.
Ymmärsin lentämisen lopettamisen tuntuneen vaikealta, sillä minulle matkailu tarkoitti lentämistä. Ne olivat kuin synonyymejä toisilleen. Kun jossain vaiheessa aloin kyseenalaistamaan omia mielipiteitäni, tajusin ongelman oikeastaan eniten olevan omassa aseenteessani eikä itse matkailussa. Matkailuhan voi olla mikä tahansa reissu toiseen paikkaan, kotimaassa tai ei. Ja kun löysin toisen määritelmän sanoille "matka" ja "matkailu", lentämättömyydestä tulikin hyvä asia ja varsin hauska haaste.
Ja siksi halusin kertoa teille tänään haaveestani Hong Kongiin matkustamisesta. Sillä vaikka lentämisen päättäisikin lopettaa, on matkustaminen edelleen mahdollista, ympäristöystävällisesti jopa toisten maailmanosien matkakohteisiin, kun matkustustavakseen valistee junan.
Juuri tämä reissu halki Siperian, on ollut matka jota olen miettinyt monesti. Kuultuani erään tuntemani henkilön matkustaneen samaa reittiä nuorena naisena kavereidensa kanssa, inspiroidun ajatuksesta äärettömästi. Ajatella, että tällainen on edes mahdollista! Siispä jonain päivänä, kun minulla on sekä rahaa että aikaa, aion itsekin tehdä tämän pitkään odotetun matkan. En tiedä tasan tarkkaan milloin, mutta itse asiassa sekin on ihan OK. Tällaisia isoja asioita saa odottaa hetken tai jopa monta vuotta. Uskon myös haaveilun tekevää hyvää ja piristävän arkea, mielen päästessä unelmien muodossa hetkeksi toiseen paikkaan.
Käytännössä Hong Kongiin pääsee Suomesta lentämättä, kun ensin matkustaa Helsingistä Moskovaan neljäntoista tunnin yöjunalla. Siellä vaihdetaan Trans-Siperian rautatien junaan, joka saapuu Pekingiin kuudessa päivässä. Lopuksi Pekingistä jatketaan paikalliseen kiinalaiseen yhdeksän tunnin junaan Hong Kongiin. Eli Suomesta pääsee, ihan oikeasti(!), vain kahdella vaihdolla noin viikossa Hong Kongiin - junalla.
Mutta viikko pelkästään matkustamiseen saattaa kuullostaa hyvin pitkältä ajalta. Nykyäänhän on trendikästä lähteä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kauas, jonka takia itse siirtymisestä määränpäähän on tullut tylsä osa kokonaisuutta. Eikä sen oikeastaan tarvitsisi olla näin.
Interrailatessa poikaystäväni kanssa halki Euroopan junalla, tuli matkailusta nopeasti hyvin tärkeä osa kokemusta. Interrail-matkani aikana opin rentoutumaan ja hyväksymään ettei junamatkailu ikinä tule olemaan yhtä nopeaa kuin lentäminen, eikä se haittaa. Olimme matkalla kaksi kuukautta, mikä on hyvin pitkä aika, mutta silti tämä oli paras tekemäni matka ikinä. Jopa pitkät yhdentoista tunnin junareitit Lontoosta Skotlantiin ja takaisin tekivät minulle vain hyvää ja ovat tänään kiva muisto.
Trans-Siperian pisin reitti on itse asiassa maailman pisin rautatiereitti, n. 9300 km. Reittejä löytyy kolme: pisin reitti kulkee Moskovasta Vladivostokiin, toiseksi pisin Moskovasta Pekingiin ja kolmas Moskovasta Pekingiin Mongolian kautta.
Hong Kong ei siis todellakaan ole ainoa Aasian kohde johon pääsee junalla Suomesta. Venäjän kautta pääsee esimerkiksi Vietnamiin, Thaimaahan, Intiaan, jopa Malesiaan asti. On ymmärrettävää ettei kuka tahansa pysty lähtemään tällaisille matkoille, olipa syy sitten raha, aika tai elämäntilanne. Tai jokin muu! Mutta, kuten aikaisemmin totesin, uskon myös kovasti haaveiluun ja tiedän sen tekevän meille hyvää. Jonain päivänä aion lähteä tälle matkalle mutta hyväksyn myös sen, ettei se välttämättä tapahdu edes kymmenen vuoden sisällä. Odottaminen ei minua haittaa, kunhan saan luvan unelmoida, suunnitella ja nauttia ajatuksesta. Ja sehän vasta ympäristöystävällistä matkailua onkin!
Lue lisää Trans-Siperian junista:
Transsiberianexpress.net
@transsiberian
"I rode the legendary Trans-Siberian railway..." / Business Insider
Kaikki kuvat ovat ihanalta Interrail-matkaltani.
Kiva kirjoitus! Eksyin blogiin tänään ekaa kertaa ja tää pisti silmään heti. Oon matkannut junalla Hong Kongiin muutamia vuosia sitten ja se oli mahtavaa! Viikko junassa putkeen ja sit stopit Pekingissä ja Shanghaissa. Voin todellakin suositella! :D
VastaaPoistaVoi kiitos <3 kuullostaa kyllä erittäin kivalta reissulta. Pakko lähteä jonain päivänä:) Ihanaa viikonloppua sinulle! /Julia
Poista