Kesä on (omasta mielestäni) paitsi ihmisen parasta, myös haaveilun aikaa. Mieleen hiipivät lukuisat mahdollisuudet ja ideat kokemuksista, joita haluaisimme kesiimme sisältyvän. Suurin osa näistä jää haaveilun tasolle. Olisipa ihanaa joskus tehdä yhtä, toista ja kolmatta. Entä jos tämä olisikin se kesä?
Olen omalla kohdallani huomannut olevani ikuinen kesähaaveilija. Päässäni pyörii kymmeniä ja kymmeniä, aivan pieniäkin mieltä hykerryttäviä kesäpuuhia. Ne eivät ole suuria suunnitelmia, vaan pieniä hetkiä, joilla on sitäkin suurempi tunnemerkitys. Hetkiä, joista tietäisin ennen kaikkea nauttivani. Jostain syystä lisään haaveen yhteyteen kuitenkin nopeasti liitteen sitten joskus tai joskus vielä.
Joskus vielä juoksen heinikossa mekon helma hulmuten, kuten lapsena tein.
Sitten joskus mennään koko perhe yöpymään teltassa.
Vähänkö olisi hauskaa vielä joskus juosta hirveällä vauhdilla laiturin nokkaan ja hypätä vaatteet päällä järveen kesäkuumaa pakoon.
Suppailua haluan vielä joskus kokeilla.
Tämän kesän kynnyksellä aloin pohtia, miksen koe voivani sallia itselleni näitä hullutteluja, pieniä haaveita, jotka kuitenkin kuulostavat sydäntä lämmittävän riemukkailta? Minkä takia uskottelen itselleni vuodesta toiseen, ettei nyt voisi olla se hetki, jolloin niille on tilaa? Miksi odottaa vuosikausia sitä mystistä parempaa hetkeä, kun hetkiä mahtuu tähänkin kesään vaikka millä mitalla?
Aloin raapustaa ylös kaikkia mieleeni putkahtavia sitten joskus -haaveita, joita tiesin pyöritelleeni mielessäni läpi kuluneiden ruuhkavuosien. Joiden toteuttaminen ei ihan oikeasti vaatisi juurikaan ponnisteluja. Pian paperi oli jo täynnä mitä ihanimpia kesäisiä hetkiä, hymy piirtynyt kasvoille ja mieli innokkaampi kuin aikoihin. Minkä ihmeen takia olen toistuvasti lykännyt näitä kauemmas ja kauemmas tulevaisuuteen?
Skumppaa parvekkeella.
Veneretki mökiltä kirkolle.
Juosta paljain varpain nurmikolla.
Perustaa se takapihan kukkapenkki ihan oikeasti.
Nukkua yö teltassa.
Tuoksutella omenapuunkukkia niin läheltä, että terälehdet hipsuttelevat nenänpäätä.
Tästä kesästä tulee hyvä. Ei sen takia, että minulla olisi paljon erikoisia suunnitelma. Vaan sen takia, että saan kokea rutkasti pitkään odottamiani, minua ilahduttavia hetkiä. Ja voit olla varma, että jos saan itseni kiinni ajattelemasta kertaakaan vielä joskus, toteutan ajatuksen siltä istumalta.
Minkä sitten joskus -haaveen sinä voisit toteuttaa tänä kesänä?
Osallistu keskusteluun!